Linssikeitto on mielestäni todella maukas, hyvä ja täyttävä keitto. Linssit taitavat olla sellaista ruokaa, joka pitää näläntunnetta hyvin poissa.

Keiton kokosin näin:

• n. 100 g punaisia linssejä, huuhdotaan hyvin ja keitetään ohjeen mukaan sekä valutetaan lävikössä
• 1 peruna kuorittuna ja kuutioituna
• 1 porkkana kuutioituna
• 1 sipuli kuutioina
• 2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
• 1 punainen paprika kuutioituna
• ½ purkkia tomaattimurskaa
• siirappia loraus
• rouhittua mustapippuria
• kasvisliemijauhetta
• suolaa, jos katsot aiheelliseksi

Kuullotin kaikki kasvikset oliiviöljyssä ja lisäsin joukkoon tomaattisoseen ja lopuksi keitetyt linssit. Sitten lisäsin vettä niin, että kaikki aineet peittyivät ja annoin kiehua kunnes kasvikset olivat muussattavan kypsiä. Soseutin keiton sauvasekoittimella ja lisäsin vähän nestettä, jotta sain mieleseni vahvuuden keittoon. Lopuksi lisäsin mausteet ja annoin keiton vielä vähän kiehahtaa. Varo pohjaan palamista - ottaa aika helposti kiinni.

Minä olen tänään käynyt lääkärissä ja yhteisesti tuumasimme hänen kanssaan, että huomattava ylipaino ei ole hyväksi nivelille. Minä myönsin, että oikeasti tahtoisin laihtua - vaan se on minulle vaikeista vaikein asia saada toteutettua. Olen nimittäin sitä mieltä, että lihavuutta ja ylipaino-ongelmaa ei ymmärrä kukaan muu kuin sellainen ihminen joka on taistellut ongelman kanssa tai joka taistelee sen kanssa. Onhan sanomattakin selvää, että en minäkään haluaisi olla kuin viimeisillään raskaana jo kuudettatoista vuotta - jos lasketaan tämä kaikkein suurin paino ja painon nousu alkaen siitä, kun olen viimeksi ollut oikeasti raskaana. Joskus aina kuulen kommentteja, että ei laihduttaminen ole vaikeaa - se on vain päätöksestä kiinni - minä olen eri mieltä. Se on minun mielestäni vaikeaa - on vaikea ensinnäkin saada se päätös tehtyä niin, että se siirtyy toiminnaksi. No sitten kun sen on onnellisesti saanut tehtyä ja päässyt ehkä vähän alkuunkin niin tulee taas jotkut uudet haasteet. Minulla se yleensä käy niin, että tulee joku tunteita riipova asia framille ja silloin se on menoa - siinä ei enää laidustuspäätökset tunnu missään. Ei auta muu kuin pidellä hatustaan kiinni ja yrittää pysyä jotenkin kasassa.

Nyt kun minä näitä lätisen tässä, niin älkää nyt vain kukaan luulko, että Marke on alkanut laihduttamaan. Se ei todennäköisesti tiedä hyvää minulle. Olen vasta myöntänyt sen, että ylipaino ei ole hyväksi minunkaan psyykkiselle ja fyysiselle terveydelleni.

Joku läheisistäni antoi myös palautetta, että taidan syödä aika raskaasti näin ylipainoiseksi ihmiseksi. Hän oli lukenut ohjeitani täältä blogistani - no tuohon annoin toki palautetta, että kannattaisi perehtyä medianlukutaitoon - onneksi nykyisin ihan koulussa opettavat tuota taitoa. Eihän kaikkea kannata uskoa ainoana totuutena mitä lukee tai näkee.

Sen verran olen tehnyt tänään keventämisen nimissä, että olen vienyt töihin eväät. Lohen paistoin uunissa, maustaen sen suolalla, mustapippurilla, tillillä ja sitruunamehulla. Lisukkeena söin Ateenan mix -vihannessekoitusta.

Uunisilakkaa sisilialaista ohjetta mukaellun tomaattikastikkeen höystämänä - lisäkkeenä salaattia, raejuustoa, kurkkua, tomaattia, punasipulia, sitruunamehua ja oliiviöljyä.

Ohje on tuliainen Sisiliasta - reseptiä en ole vielä haltuuni saanut, mutta hyvää tämä oli vaikka en itse ollutkaan tätä tehnyt. Lisään ohjetta myöhemmin - jos sen saan.

Minä olen niin iloinen - olen onnistunut kasvattamaan viimevuotisen gloksiiniani tällaiseksi  - se  kukkii!

Kukka avautui ihan äitienpäivän kunniaksi. Mikä parasta - tämä ei lopu tähän...

... Sant pauliakin innostui avaamaan sinivalkoiset kukkansa. Kyllä on kannattanut muistaa näiden ihanuuksien hoito - siihen tämä perustuu. Minulla on aikaisemmin ollut sellaisia sisäisiä ristiriitoja, jotka ovat näkyneet mm. niin, että olen hankkinut kasveja ja sitten vain unohtanut kastella niitä pitkiin aikoihin. Monet kasvit onneksi ovat sellaisia, että antavat anteeksi tuon - mutta sitten on niitäkin, jotka eivät sitä kestä. Näin pienistä asioista sitä loppujen lopuksi voi nähdä muutokset itsessään. Jokin aika sitten Kysyjä tiedusteli, että mihin elämäntapamuutokseni on unohtunut  - ei se muutos minnekkään ole unohtunut, muutoksia voi vain olla niin erilaisia.

Aamulla suuntaamme auton nokan kohti anoppilaa ja oman äitini kotia -samalla käymme tervehtimässä pientä päivänsankaria, joka on viettänyt merkkipäiväänsä viikolla. Jotta ei olisi jäännyt hommat viime tinkaan, niin äpästin äsken kortit.  Kyllä minulla on vielä paljon kehittämisen varaa noissa taidoissani, mutta siitä huolimatta minun mielestäni noista tuli hienoja. Minä olen ihan heikkona kaikkeen sellaiseen joka kimaltaa ja on tuollaista kolmiulotteista, niinkuin nuo 3D-kuvat.

Tilasin Bluelta napin ja sain kaksi hienoa nappia, jotka voit halutessasi napata mukaasi oman blogisi sivulle.

Tämä on niin hieno - minä en osanut mitään toivetta kuvasta oikein kertoa ja Blue olikin löytänyt sivultani tällaisen leipäkuvan. Osuvaa, koska leivän leipominen on jotenkin minulle sellainen tärkeä juttu - en oikein osaa sitä selittää, mutta siihen on liittynyt elämässäni  merkityksellisiä käännekohtia ja se on myös luonut välillä kaaottisiinkin mielialoihin turvallisuuden tunnetta. Leipään liittyy myös yksi iso Oppi elämässäni - sellainen elämän korkeakoulututkinto, jota ei saa missään virallisissa oppilaitoksissa. Lopputyö taitaa olla vielä vaiheessa, mutta sehän ei haittaa - keskeneräisyydessähän me ihmiset täällä muutenkin opetellaan elämään.

Voi herttinen sentäns kun minä hämmästyin ja melkein kait kauhistuinkin vaikka en mikään hymistelijä uskonut olevanikaan. Oletteko te käynneet blogilistaa katsomassa? Minä aina menen sinne tuosta sivullani olevasta linkistä - niin tein tänäänkin. Mitä tapahtui - eteeni avautui ihan oudon näköinen aukeama - tuttua siellä oli toki sivun nimi ja mainokset reunassa ... mutta muuten... Siinä oli sitten oman sivuni jonkinlainen info - ei se huono ollut, mutta kyllä minulla sukkahousut pyörähti (vaikka ei edes ole niitä) jalassa kun luin sen. Käykääpäs kattomassa miten on räväköitä sanoja - mitenkähän ne sinne poimiutuu - ihan tuli mieleen, että tämä voisi olla hyvinkin mielenkiintoinen blogi... hih.... :)))

edit: ... nyt minun pitää kait huolestua itteni suhteen.... menin uudestaan sinne ja siellä oli ihan samat tekstit, jotka olen tietoihini syöttänytkin - vain vähän erinäköisesti aseteltuna....???

edit2:  No siellä blogilistalla taitaakin olla jotkut isommat muutokset menossa... siinä statistiikassa muuttuu ne tiedot koko ajan vai miten se menee......

Tällaisen väkersin erilaisista huopuvista langoista - kännykkäpussiksi suunnittelin - vaan tästä tuli aika reilun kokoinen, mahtuisi silmälasikotelokin hyvin tuohon. Onneksi ei sentään isommaksi jäänyt - tulisi pian niin täyteen tavaraa, että painaisi Marken nenän maahan.

Piirakkaanhan minä sitten päädyin helpoimman kaavan mukaisesti ja tapani mukaan kerkisin unohtamaan hetkeksi mitä olin tekemässä - no onneksi oli kuitenkin vielä ihan syötävää.